Ruokalistalla tänään: Ikimuistoisten kouluruokahetkien muhennos

Vihdin Ateria ja Puhdistus -yksikkö juhlisti maksuttoman kouluruokailun 75-vuotista taivalta ja järjesti tänä syksynä kuntalaisille kyselyn, jossa haettiin makoisia muistoja mieleen painuneista ruokahetkistä sekä tiedusteltiin tapoja, kuinka ruokailu oli järjestetty. Vastauksia kyselyyn kertyi kukkura soppakattilallinen – lähes 80 kappaletta – lämmin kiitos kaikille osallistumisesta!

– Monelle ruokahetket ovat jääneen mieleen mukavina, lämpöisinä muistoina, jolloin herkkuruokia ahmittiin yhdessä luokkakavereiden kanssa. Vaikka tietenkään kaikki ruuat eivät aina olleet mieleisiä, ja tällöin joku maksanpala tai kaalikääryle saattoi päätyä kukkaruukkuun. Myös kengässä vessaan salakuljetettu sianlihakastike osoitti tinkimätöntä luovuutta. Kolmen kärkeä ei-niin-kovin-kivoista ruuista pitivät maksalaatikko, tilliliha ja janssoninkiusaus. Lempiruokien aatelia olivat ehkä odotetustikin makaronilaatikko, kalapuikot, pinaattiletut sekä jauhelihakastike, kertoo Vihdin kunnan ruokapalvelupäällikkö Satu Rautamäki.

Kunnan ruoka-alan raatilaisilla oli vaikea tehtävä valita vain yksi paras ja sykähdyttävin muisto vastausten joukosta. Neuvoa antavan maitolasin ja pannukakun jälkeen Vihti-tuotekassin voittajaksi valikoitui lopulta muisto kurkun syömisestä yhdessä rehtorin kanssa. Vastaajalle on ilmoitettu voitosta henkilökohtaisesti.

Vihdin Ateria ja Puhdistus toteutti Ilmainen kouluruoka 75 vuotta -päivän yhdessä sadonkorjuupäivien kanssa. Tiistaina 26. syyskuuta koululaisille tarjottiin lounaalla ohrapuuroa, mustikkakeittoa, omenaa ja juustoa. Ohrapuuron ohra tuli Hynnälän tilalta. Keskiviikkona 27. syyskuuta lounaalla oli tarjolla kaalilaatikkoa ja kasviskaalilaatikkoa, puolukkahilloa ja salaattipöytä.

Maistuvaa syksyä kaikille!

Kouluruokamuistojen satoa

Eskari oli koulun yhteydessä ja myös ruokailu tapahtui koulun ruokalassa. Olimme viimeinen ruokailuryhmä. Kun olin eskarilainen kaikkea piti ottaa edes haarukallinen ja maistaa, eikä ruokaa saanut heittää biojätteeseen mikä oli nirsolle lapselle vaikea yhdistelmä. Muistan ikuisesti, kun ruokalassa oli syömässä enää rehtori ja minä tuskaisena pyöritellen haarukallista kurkkusiivuja. Rehtori huomasi tilanteen ja kannusti maistamaan pienen, pienen palan kurkkua ja kertoi samalla, kuinka jotkut kuulemma rakastavat kurkkua ja syövät sitä jopa sokerin kanssa. Sain maistettua pienen palan kurkkua ja maistamisen jälkeen viedä loput biojätteeseen. Se oli pienelle eskarilaiselle tärkeä hetki tulla samaan aikaan kuulluksi ja rohkaistuksi. – Ei kurkkua, kiitos (kilpailun voittaja)

Koulumme ruokalassa oli lisäksi näyttämö, jonne oli myös katettu pöytiä. Ne oli ”korvamerkitty” kuudennen luokan oppilaille ja oli erityisen jännää, jos livahti syömää näyttämölle, vaikkei ollut vielä kuudennella. Näin aikuisena ruokailuhetkiä ajatellessa tulee mieleen se kiireetön tunnelma, persoonalliset ja välittävät työntekijät päällimmäisenä. Ruoka itsessään oli toissijainen juttu. – Soile

Ala-asteella opettajalla oli niin iso suu, että sinne mahtui puoli näkkileipää kerralla! Sitä me pienet tilliäiset aina ihmeteltiin. – Postimies Pate

Pienessä alakoulussa oli oma keittiö, josta järjestäjävuorossa olevat oppilaat auttoivat ruoan ja astioiden tuonnissa omaan luokkaan. Ruoka syötiin omalla pulpettipaikalla ruokaliinan päällä. Kaikki oli hyvää ja itsetehtyä! – RRäty

Pitkissä pöydissä odotti ruoka isoissa teräsastioissa. Astiat kiersi pöydän ympäri ja kaikki otti niistä itse ruokansa. Jos ruoka loppui, joku otti astian ja meni keittiöön ja pyysi Kyllikiltä saisimmeko lisää ruokaa. Keittiöön ruuanhakuun pääsy oli haluttua hommaa, koska se oli vähän jännää kun pääsi sisään isoon keittiöön ja kun Kyllikki oli aina niin ihana ja sanoi aina jotain hyvää tai kehui. Oli tärkeää sanoa saisinko, ole hyvä ja kiitos. – MP

Tilliliha mun herkku, muiden inhokki joten sain santsia sitä. – Ruutiukko

Koululuokkaan tuotiin esim. ämpärillinen makkarasoppaa, jonka opettaja jakoi jokaiselle. Se mentiin syömään omalle paikalle, pulpetin päällä oli ruokaliina mihin lautanen laitettiin. – Tumpelo

Oltiin ruokajonossa, kun jostain tuli tieto, että Elvis on kuollut. Se tuntui aika isolta asialta, vaikka ei kai 10-vuotiaana Elviksen musiikki niin tärkeää ollut, mutta kaikki tiesivät Elviksen. – Mary Violet

Ei ole tiettyä ikimuistoista hetkeä, mutta ystävien kanssa yhdessä syöminen oli aina ikimuistoista. – Tiiamariann

Hernekeiton syöminen ja siihen sekoitettiin paljon paljon sinappia sekä maitoa. Kilpaa söimme kavereiden kanssa. Ja lisäksi näkkäriä ja lisää näkkäriä. – Tuikku

Meillä oli keittäjänä sellainen tomera ja arvonsa tunteva neiti ihminen, joka kyllä sapuskan teon hallitsi erinomaisesti. Ruokailun jälkeen olimme kukin vuorollamme ruokajärjestäjiä ja tehtävänämme oli palauttaa astiat keittiölle. Samalla piti sitten sanoa ”Emännälle kiitos!”. Meikäläisellä taisi olla kova kiirus välitunnille kun vuorollani huikkasin keittäjättärelle että ”Kiitos Jeesus ruoastamme”. Muistan vieläkin sen naurun räjähdyksen minkä sain aikaan tuolle naisihmiselle. Taisi meikäläisellä mennä ruokarukoukset ja keittäjän kiitokset sekaisin. – Ulla vm. -58

Vasta jälkikäteen oppinut arvostamaan sitä superhyvää ruokaa, mitä meille tarjoiltiin. Mieleen ei nouse yksittäistä hetkeä, ruokailut oli aina positiivisia tilanteita. Silloin oli erityisen mukava mennä välipalalle (jota siis koulu tarjoili silloin), kun tarjolla oli lämmintä kaakaota ja tuoretta pullaa tai sämpylää. – Hanna78

Ruokajärjestäjänä oleminen 5. luokkalaisena keittiöhenkilökunnan apuna oli hauskaa. Jos jälkiruokaa jäi yli päivän päätteeksi, niin saimme syödä ne pois. Se oli töihin tutustumista parin tunnin ajan kerran lukukaudessa. Myös ”taidenurkassa” syöminen luokkatovereiden kanssa oli hauskaa. – Soile

Alakouluajan (Ikkala) Seija-keittäjä oli ihan omaa luokkaansa! Kaikki hänen valmistamansa ruuat olivat niiiiiin hyviä ja upposivat aina hieman ennakkoluuloisimmillekin oppilaille. – SST

Vykin keittiöväelle iso kiitos siitä, miten ihania olette! – Jaana

Nummelan ala-asteella, yläasteella ja lukiossa oli aina todella hyvät ruoat, mukava henkilökunta keittiössä ja hyvä meininki. Kiitollinen. – Minna