Galleria Pictor
Galleria Pictor on Vihdin kunnan tila taiteelle. Galleria Pictorin toiminta-ajatuksena on korkeatasoisen ja monipuolisen taiteen esittely mahdollisimman laajalle yleisölle. Tämän päivän kuvataiteen suuntauksien seuraajana sillä on ollut taidekasvatuksen ja kuvataiteen edistämisen kannalta tärkeä tehtävä. Galleria Pictorissa on perustamisestaan lähtien esitelty maamme taiteilijoiden menestyneimmät ja puhutuimmat tekijät, sekä vihtiläisen taiteen terävin kärki.
PARATIISIT
ARVID HEDIN, LOTTA INGMAN, JONNA JOHANSSON, MARI LAJUNEN, JUKKA NOPSANEN JA MINUN LUONTONI -PROJEKTI
25.5.–20.7.2024
Kesänäyttelyn avajaispäivä osuu tänä vuonna Nummelapäivään. Tervetuloa Nummelapäivän hulinoiden keskellä myös Galleria Pictorin avajaisiin!
Näyttelyn avajaiset ovat 25.5.2024 klo 14–16. Näyttelyn avaa taidehistorioitsija ja dosentti Elina Räsänen.
Galleria Pictorin kesänäyttelyn teemana on paratiisi. Näyttelyn tarkastelevat aihetta erilaisista paratiisimyytille ominaisista näkökulmista. Paratiisi viittaa usein kauniiseen, alkuperäiseen ja yltäkylläiseen. Paratiisiaiheissa ollaan luonnossa, niissä on eläimiä ja kasveja. Uskonnollisessa yhteydessä paratiisi on ihana tuonpuoleinen paikka. Elävälle ja fyysiselle ihmiselle ajatus paratiisista on usein ristiriitainen: Kuinka olla jotta olisin paratiisin arvoinen? Voisinko tehdä itselleni oman paratiisin? Voisiko sen löytää toisaalta?
Näyttelyn taiteilijat ovat vihtiläisiä ja vihtiläistaustaisia tekijöitä. Paratiisit-näyttelyssä on mukana viisi kuvataiteilijaa ja yksi ryhmä. Näyttelyn taiteilijat ovat Arvid Hedin, Lotta Ingman, Jonna Johansson, Mari Lajunen, Jukka Nopsanen ja valokuvaaja Tarja Ruuskan vetämä Minun luontoni -projekti.
Iso osa Arvid Hedinin (s. 1979) työskentelystä tapahtuu hänen kotinsa takana olevassa metsässä. Hedinillä on liikkuva ateljee, josta käsin hän tutkii luontoa, puita ja maiseman järjestelmiä. Liikkuvasta ateljeesta käsin hän voi seurata vuodenajan ja vuorokauden vaihteluita läheltä. Metsä on Hedinille oma tila, jossa voi katsoa, tuntea ja maalata.
Lotta Ingmanin (s. 1978) maalaukset ovat usein matkoja kuviin, väreihin ja taideteoksiin. Ingman kertoo tehneensä Paratiisit- näyttelyä varten tutkimusmatkan Henri Matissen, Paul Gauguinin ja Lars-Gunnar Nordströmin teoksiin, ajatuksiin ja muotokieleen. Gauguin löysi maanpäällisen paratiisin Tahitilta 1800-luvun lopussa. Matisse matkusti Tahitille 1930-luvulla ja matkan seurauksena syntyi värikkäitä koristeellisia teoksia. Ingmanin Paratiisit-näyttelyssä nähtävissä kollaaseissa hänen pyrkimyksenään on sommittelun, värikylläisyyden ja koristeellisuuden tuominen yhteen.
Jonna Johansson (s. 1975) tutkii taiteessaan kehollisuutta ja ihmisenä olemista. Johansson on kiinnostunut 1900-luvun alkupuoliskon mediakuvista ja niiden tavasta esittää alaston naisvartalo. Aihe on usein mukana Johanssonin teoksissa, maalauksellisena realistisesta esittämisestä irtaantuneena. Paratiisit-näyttelyssä Johanssonin nähdään maalauksia, joihin Johansson on ammentanut tunnelmaa ja värimaailmaa kiertämällä vanhoja hautausmaita ja puutarhoja patsaineen. Johansson on perehtynyt William Blaken The Garden of Love runoon (1794) ja inspiroitunut Agnieszka Hollandin The Secret Garden -elokuvasta. Johansson kuvailee löytäneensä rakkauden ja kuoleman puutarhoja, jotka näkyvät temaattisesti hänen teoksissaan.
Paratiisit-näyttelyssä nähtävät keraamiset pienet sarvikuonoveistokset ovat olleet Mari Lajusen (s. 1955) taiteen aiheena jo yli 30 vuotta. Sarvikuonot ovat rauhaa rakastavia ja alkukantaisia eläimiä. Lajunen näki sarvikuonoja Afrikassa ja erityisesti sarvikuonon poikaset jättivät ikuisen lämpimän muiston. Lajunen kertoo, että häntä viehättää niille ominainen tapa ottaa mittaa toisistaan, joka ei ole tappelua tai taistelua. Sarvikuono tuli Lajusen elämään jo lapsena. Hän sai lahjaksi Muru-tädiltä, taidekeraamikko Lillemor Mannerheim-Klingsporilta, pehmosarvikuonon.
Jukka Nopsanen (s. 1950) on romantikko ja mystikko. Nopsanen kuvaa taiteessaan maailmamme ihmeitä, luontoa ja kauneutta. Nopsanen kertoo, että nykyajan rujous ahdistaa häntä. Hänen tavoitteensa on tuoda henkistä ja hengellistä ravintoa, pohtia olemisen kysymyksiä. Nopsanen ei tahdo esittää realistista todellisuutta, vaan pyrkii kuvaamaan kauneuden ja hyvyyden ideaa. Taide ja sen vertauskuvallinen kieli on Nopsaselle keino tarkastella ja pohtia maailmaa ja elämää.
Valokuvaaja Tarja Ruuskan ja työryhmän Minun luontoni -valokuvasarja kertoo nuorten suhteesta luontoon. Valokuvaajan työssään Ruuska on huomannut, että ylioppilaskuvauksen tilanneet nuoret haluavat valokuvansa taustaksi lähes poikkeuksetta kauniin, “oman” luonnon, paratiisin. Ruuska jäi pohtimaan, mitä luonto nuorille oikeastaan merkitsee. Syntyi ajatus valokuvasarjasta, joka esittelisi nuorten luontosuhdetta nuorten omien ideoiden pohjalta. Vihdin Lukio tunnisti ajatuksen arvon ja rehtori Satu Nokelaisen tuki mahdollisti projektin toteutumisen vuonna 2023 Vihdin metsissä. Työryhmään kuului valokuvaajan lisäksi floristimestari Sirkku Leppäkorpi, kuvataidelehtori Susanna Anttola, yhteisöllisyyskoordinaattori Tuula Hapulahti ja hankeharjoittelija Jari-Pekka Järvinen.
Viimeksi päivitetty 08.06.2024